Siirry sivun sisältöön

Uusi tapa huolehtia suun hyvinvoinnista

100% Ksylitolia

Pastilli on makeutettu ainoastaan ksylitolilla. Ksylitolin säännöllinen käyttö edistää suun terveyttä*

D-vitamiinia

Ylläpitää suun terveyttä**

Kätevästi suussa sulava pastilli

Nauti joka aterian jälkeen

Kaksi raikasta makua

Minttu ja appelsiini

* Ksylitolia sisältävien pastillien nauttiminen edistää hampaiden mineralisaation ylläpitämistä

** D-vitamiini edistää hampaiden pysymistä normaaleina.

Vaikutus saavutetaan nauttimalla 2 pastillia 5 kertaa päivässä aterioiden jälkeen.

Tarkoitettu osaksi tasapainoista ja monipuolista ruoka-valiota sekä terveellistä elämäntapaa

Joo kyllä mä muuten, mutta…

Kirjoittaja: ANNA PERHO

Kun aloitin työskentelyn aamuradiossa reilut nelisen vuotta sitten, jouduin opettelemaan täysin uuden unirytmin. Tämä on ollut elämäni suurin elämäntapamuutos (ehkä lasten saamisen jälkeen, mutta en tiedä voiko sitä suoranaisesti kutsua ”elämänmuutokseksi”).

Olin aikaisemmin suhtautunut nukkumiseen ja työn ja vapaa-ajan väliseen jakoon hyvin boheemisti. Olin usein väsynyt, mutta en tullut ajatelleeksi että se voisi johtua niinkin eksoottisesta seikasta kuin liian lyhyistä yöunista. Tai jos tiesinkin, työnsin asian pois mielestäni, että voisin katsoa vielä yhden episodin Sinkkuelämän neljättä uusintakautta, tai lukea vielä 20 sivua kirjaa.

Kun kello alkoi soida ennen viittä aamuisin, tajusin, että jonkin on muututtava.

Muutos ei ollut helppo. Kokeilin päiväunia, jotka venyivät kuitenkin niin pitkiksi, että menetin ison osan päivästä ja heräsin tokkuraiseen oloon. Lykkäsin nukkumaanmenoa ja lisäsin torkuttamista. Nukuin viikonloppuisin univelkoja pois.

Lopulta, noin kahdeksan kuukauden harjoittelun jälkeen unirytmi loksahti paikoilleen. Menen sänkyyn yhdeksältä, ja EM-tason unenlahjoilla siunattuna nukahdan viisitoista yli. Heräämisen hetki aamuisin on aina yhtä inhottava, mutta heti kun pääsen jalkeille ja saan rakkaan kahvini (yksi elämäni arkkitehtuurin kivijalkoja), olen parhaassa vireessäni.

Prosessi onnistui ennen kaikkea siksi, että minulla ei ollut vaihtoehtoja: koska radiolähetys alkaa tietyllä kellonlyömällä, paikalla on oltava. Ja koska puhetyön tekeminen väsyneenä on kuin kokoaisi pienoismallia vahvassa humalassa, mielen on oltava levännyt ja kirkas.

Nykyisin herään melko aikaisin myös vapaapäivinä ja lomilla. Miksi? Koska motivaationi tueksi on ilmaantunut pakon lisäksi kivoja bonushyötyjä: päivään tulee enemmän tunteja. Aamuhetket ovat viehättäviä, kun muu maailma vasta heräilee. Pää toimii. Liikun mielelläni aamulla, jolloin homma on hoidettu.

Mutta jos pakkoa ei olisi ollut, en olisi koskaan tullut aloittaneeksi tätä tapaa.

***

Monet hyvät aikeet kaatuvat jo kalkkiviivoilla. Ohessa muutamia tyypillisiä aloittelijan ansoja:

  • Ajattelet edessä olevan asian liian isosti. Jos etsit motivaatiota tunnin lenkkiin, sitä on vaikea kaivaa itsestään säännöllisesti esiin. Eikä tarvitsekaan: riittää, kun motivoit itsesi kynnyksen yli. Lupaa itsellesi, että saat lopettaa tekemisen 20 minuutin kuluttua, jos homma tuntuu edelleen tympeältä. Harvoin tuntuu.
  • Yrität muuttaa useita asioita kerralla. Monesta uudesta asiasta muodostuu helposti liian vaikea paketti. Lähde liikkeelle yhdestä asiasta ja ota seuraava muutos agendalle vasta kun toinen sujuu ilman jatkuvia ponnisteluja.
  • Kuvittelet, että luvassa on vapaapäiviä. Ikävät uutiset: ei ole. Tavat ovat tapoja, koska toistat niitä joka päivä.
  • Ajattelet, että tavan omaksuminen on epämukavaa, mutta et ole analysoinut tarpeeksi tarkkaan miksi. Ehkä liikunnan harrastaminen itsessään kiinnostaisi sinua, mutta siirtymiin, vaatteiden vaihtoon ja muuhun sähläämiseen kuluu liikaa aikaa. Tällöin pitää tietenkin miettiä olisiko esim. nettijumppa kotona tai jokin muu helpommin toteutettava liikuntahetki parempi vaihtoehto.
  • Ajattelet, että koska et ehdi tehdä kaikkea tänään, et tee ollenkaan. Väärin – vähän joka päivä on paljon enemmän kuin ei ollenkaan. Viisi minuuttia venyttelyä joka päivä on 35 minuuttia viikossa. Yhden vaatehyllyn siivoaminen päivässä on seitsemän hyllyä viikossa.
  • Teet olosuhteet itsellesi vaikeiksi. Jos haluat lopettaa ajaessa tekstaamisen, laita puhelin takaluukkuun ja äänettömälle. Jos haluat lopettaa makean puputtamisen iltaisin, älä täytä kaappeja kekseillä.
  • Toimit ennen kuin ajattelet. Hämmästyttävän moni mieliteko menee ohi 15 minuutissa. Olen itse taipuvainen sortumaan turhiin vaateostoksiin. Nykyisin annan itselleni luvan ostaa mitä vain, mutta vasta seuraavana päivänä ostoimpulssista. Osteluni on vähentynyt radikaalisti.
  • Älä selitä. ”Ostan nyt jäätelöä jos meille tulee vaikka vieraita.” ”Kurkkaan ihan äkkiä Facebookiin ennen kuin teen sen ikävän puhelinsoiton.”
  • Onko tosiaan näin? Keksimme usein tekosyitä, jotka kuulostavat järkeviltä, mutta ovat käytännössä vähintäänkin arveluttavia. ”En ehdi kävellä rappusia.” (No mitäpä jos lähtisit viisi minuuttia aiemmin?”) ”En voi keskittyä jos en ensin siivoa keittiötä.” (Jos sinun pitäisi keskittyä karkaamaan palavasta talosta, siivoaisitko keittiön ensin?) ”Tarvitsen sokeria väsymykseen.” (Et, vaan unta)

Lähde: Gretchen Rubin: Better than before

***

Sarjani fiksuista tavoista päättyy tällä erää tähän.

Uskon, että pystyt omaksumaan elämässäsi hyvinkin radikaaleja uusia tapoja, kunhan maltat lähteä pienestä ja edetä hitaasti. Tiukan paikan tullen kurota ajatuksissasi siihen hetkeen, kun olet joko pitänyt uudesta tavastasi kiinni, tai jättänyt sen tietoisesti väliin. Millainen olosi on sen jälkeen?

Kiitos – kivaa, että olit mukana!

 

Lue lisää

Kyseenalaistaja vai kapinallinen?

Kirjoittaja: ANNA PERHO

Mainion kirjan tavoista (Better than Before) kirjoittanut Gretchen Rubin jakaa tapojen opettelijat neljään eri ryhmään: ylläpitäjiin, noudattajiin, kapinallisiin ja kyseenalaistajiin. Tämän jaottelun mukaan ihmisen persoonallisuus siis ohjaa sitä, millä tavalla hän omaksuu uusia tapoja.

Tunnistatko itsesi näistä tyypeistä?

Ylläpitäjät reagoivat herkästi ulkoisiin ja sisäisiin odotuksiin, eivätkä mielellään petä kenenkään odotuksia. Heillä on melko hyvä itsekuri, ja eikä heille tuota suuriakaan vaikeuksia noudattaa deadlineja ja tekemiään lupauksia. Jos he ovat päättäneet tehdä jotain, he yleensä pitävät tästä kiinni viimeiseen saakka.

Ylläpitäjä joutuu kuitenkin vaikeuksiin, jos odotukset eivät vaikuta hänestä selkeiltä. Joskus sääntöjen noudattaminen ja toisten miellyttäminen voi myös muuttua rasitteeksi. Jos ylläpitäjä ei pidä varaansa, hän saattaa ajautua tilanteeseen, jossa hän toistaa tapojaan niiden itseisarvon, ei hyödyn vuoksi.

Noudattajat kuuntelevat hyvin ulkoa esitettyjä odotuksia, mutta ovat heikoilla itselleen asettamiensa vaatimusten kanssa. Noudattajista pidetään, koska he ovat erinomaisia työkavereita ja ystäviä – aina valmiina kuuntelemaan muiden toiveita.

Noudattaja kohtaa vaikeuksia, jos uusien tapojen opetteluprosessiin ei liity muita ihmisiä. Niinpä hän ei välttämättä lähde lenkille, mutta osallistuu ryhmäliikuntatunnille vaikka toinen pää kainalossa, koska tällöin toimintaan liittyvät muut ihmiset.

Pahimmillaan noudattaja on vaarassa sairastua burn outiin, jos hän ei opettele sanomaan välillä ei muiden tarpeille. Toisaalta hänen on helppo opetella mitä tahansa, jos siihen liittyy ryhmässä tekeminen.

Kyseenalaistaja on tyyppi, joka toimii jos hän näkee, että toiminnalle on järkevät perustelut. Hän ei tee mitään vain koska joku muu haluaa niin, vaan hän pysähtyy aina ensimmäiseksi kuuntelemaan sisäisiä odotuksiaan: miksi tämä pitää tehdä ja hyödynkö tästä?

Kyseenalaistaja siis kääntää kaikki ulkoiset toiveet välittömästi sisäisiksi toiveiksi. Hänelle säännöt eivät ole itseisarvo, mutta asiat jotka ovat hänen oman etiikkansa tai järkensä näkökulmasta perusteltuja, ovat kyseenalaistajalle erittäin tärkeitä. (Tiedän tämän ollen itse kyseenalaistaja. Vaikka kukaan esimerkiksi ei moittisi minua siitä, että käyttäisin joskus eineksiä ruuanlaitossa, en tee sitä, koska oma sääntöni on ettei niitä käytetä.)

Jos siis kyseenalaistaja kokee, että jonkun uuden tavan opettelu on järkevää, hänen on helppo sitoutua siihen. Jos ei – unohda koko juttu.

Kapinalliset vastustavat kaikkia odotuksia, niin sisäisiä kuin ulkoisiakin. He inhoavat sääntöjä ja säännöllisyyttä, jos ne haiskahtavat vähänkin kontrolloinnilta. Siksi he turhauttavat usein ympärillään olevia ihmisiä, joille toisenlainen suhtautuminen on luontevampaa.

Kapinallinen omaksuu uusia tapoja parhaiten siten, että hän saa tai hänelle annetaan tarpeeksi informaatiota asiasta x ja sen seurauksista. Sen jälkeen kapinallisen täytyy saada vetäytyä miettimään päätöstä itse – adaptoiko hän uuden tavan arkeensa vai ei. Prosessia ei kannata häiritä kyselemällä, koska kapinallinen kokee sen helposti määräilyksi.

Kapinallisen voi olla vaikeaa oppia uusia tapoja, koska hän nauttii valintojen tekemisen vapaudesta (tavathan ovat jo etukäteen tehtyjä valintoja). Toisaalta kapinallinen voi silti rakentaa elämäänsä toistuvia elementtejä – mutta hän haluaa tehdä päätöksen toistosta joka päivä.

Lue lisää

Retkahdit – so what?

Kirjoittaja: ANNA PERHO

Jokainen tapojaan muokannut tietää, että prosessi etenee helposti yhden askeleen eteenpäin ja kaksi taakse. Toisin sanoen retkahdukset ovat osa tapojen muuttamisprosessia. Se on luonnollista, mutta pelin ratkaisee vasta se, miten retkahtamisiin suhtaudut. Tässä muutamia keinoja retkahduksen jälkeiseen tilanteeseen – peliä ei todellakaan ole vielä menetetty!

  • Vaikka oletkin retkahtanut tekemään jotain sellaista, mitä et enää haluaisi tehdä, älä lannistu. Yksi kerta ei tarkoita, että olisit palannut pysyvästi vanhaan. Mieti sen sijaan missä kaikessa olet tähän mennessä jo onnistunut. Entä mitä entinen minäsi olisi tehnyt retkahduksen jälkeen? Antanut mennä? Sinä olet nyt sen sijaan tiedostanut repsahduksesi ja voit tämän vuoksi valita, mitä teet seuraavaksi.
  • Koko päivä ei ole mennyt hukkaan! Jos olet päättänyt olla vaikkapa syömättä makeaa, mutta huomaat syöneesi puoli pakettia kahvihuoneen keksejä klo 11 mennessä, ei se mitään. Jaa päivä mielessäsi neljään osaan (aamu, päivä, iltapäivä, ilta) ja mieti, että vain yksi neljäsosa päivästä on epäonnistunut. Vielä on mahdollista hoitaa loput neljännekset hyvin.
  • On luonnollista epäillä uuden tavan pysyvyyttä. Oletko oikeasti alkanut liikkua säännöllisesti? Oletko oikeasti muistanut nauttia päivän ksylitoliannoksen tai tarvitsemasi vitamiinit? Voit mieltää retkahdukset testiksi, joissa selviää oletko omaksunut uuden tapasi hyvin. Jos palaat heti retkahtamisen jälkeen raiteillesi ja pidät olostasi, onneksi olkoon. Retkahdus oli vain tapa käydä toteamassa, että vanha mallisi ei enää toimi.
  • Mielihalun aiheuttava impulssi menee ohi noin 15 minuutissa. Kun retkahdus on lähellä, koita lykätä haitallista toimintaa vartin päähän. Toisaalta, minkä tahansa aloittaminen (siis uuden tapasi mukaisen toiminnan, vaikkapa sen, että siivoat keittiön aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa) on helpompaa kun lupaat itsellesi, että saat lopettaa 15 minuutin päästä jos homma ei vain maistu. Oman kokemukseni mukaan 15-20 minuutin päästä tehtävän flow on jo vienyt mukanaan, eikä jatkaminen tunnu hassummalta.

Vielä lopuksi Kukka Laakson blogista nappaamani hieno lause: lopeta aloittaminen. Tapojen omaksumiseen sovellettuna tämä voisi tarkoittaa sitä, että tavat ovat tapoja juuri siksi, että ne eivät koskaan häivy elämästäsi. Ne ovat tapoja, koska ne pysyvät osana sitä. Siksi retkahduksen jälkeinen ”aloitan sitten huomenna taas” on huonompi vaihtoehto kuin vain jatkaa, aivan kuin mitään kummallista ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Lue lisää

Maaliviivaa ei ole

Kirjoittaja: ANNA PERHO

En koskaan enää syö karkkia. Tästä lähtien käyn joka päivä salilla. Maanantain jälkeen olen aina ajoissa. Kuulostaako tutulta? Vähän joltakin sellaiselta, mistä mutisit vuodenvaihteessa? No, nyt kerron sinulle jotain minkä jo tässä vaiheessa vuotta tiedätkin: uudenvuodenlupaukset ja niiden sukulaiset ovat luotuja epäonnistumaan.

Ai miten niin?

Ensinnäkin lausekkeet, jotka sisältävät sanoja kuten koskaan, aina ja ikinä ovat aivan liian uuvuttavia, jotta niihin pystyisi sitoutumaan. Voin helposti kuvitella elämän, jossa en syö pitsaa päivittäin. Mutta jos vannoisin etten syö pitsaa enää koskaan, en uskoisi siihen itsekään. Miksi luvata jotain sellaista, minkä tietää jo lähtökohtaisesti mahdottomaksi?

Epäonnistumiset pedataan liian isoilla tavoitteenasetteluilla. Jos olet nyt tavoitteesi suhteen nollassa, on älytöntä uskotella, että olet viikon päästä kympissä. Vertaa sen sijaan tapojen omaksumista tai niiden muuttamista urheilijaan, joka tähtää maratonille.

Kun hän lähtee juoksemaan ensimmäistä treenilenkkiään, hän ei juokse 42 kilometriä, vaan paljon maltillisemman lenkin. Hän rakentaa itselleen yksityiskohtaisen treeniohjelman, jota hän noudattaa kuukaudesta toiseen. Takapakkien tullessa hän luultavasti alentaa tavoitettaan hetkellisesti kunnes tuntee taas olevansa sopivassa kunnossa.

Samaan tapaan omien tavoitteidesi rakentamisen pitää perustua jonkinlaiseen järjelliseen suunnitelmaan. Päästäksesi tavoitteeseen – omaksuaksesi jonkin uuden tavan – sinun pitää pohtia millaisia välitavoitteita matkalla on ja miten kuljet niiden välit.

* * *

Yksi oleellisimmista asioista tapojen muuttamisessa on välitavoitteiden rakentaminen riittävän pieniksi. Olen itse päättänyt opiskella joka päivä jotain uutta (tai kerrata vanhaa). Niinpä lupasin itselleni, että luen päivittäin viisi sivua jotain valitsemaani tietokirjaa. Lupaus on pitänyt paremmin kuin hyvin. Aloittaminen on helppoa, koska tiedän, että viiden sivun lukemiseen menee vain muutamia minuutteja. Useimmiten käy kuitenkin niin, että luen huomattavasti pidempään, koska teksti vie mukanaan. Jos näin ei kuitenkaan käy, se ei haittaa – olen joka tapauksessa lukenut viisi sivua.

Uusien, pienten tapojen sisällyttäminen päivään on hyödyllistä jo itsessään. Yhden asian toistaminen ja siinä onnistuminen muokkaa tietä tuleville muutoksille, koska opit pikkutavoitteiden kanssa tapojen muuttamisen mekaniikkaa.

* * *

Mitä siis tehdä, jotta hyvistä aikeistasi tulee arkitodellisuutta?

  • Aseta selkeä tavoite. Kuvaile yksityiskohtaisesti sen vaikutukset arkipäivääsi. Mitä hyötyä tavoitteesta on?
  • Jos olet nyt nollapisteessä, mieti miten pääsisit 0,5:een? Mikä on pienin mahdollinen askel siihen suuntaan, että tavoitteesi onnistuu?
  • Päätä milloin ja missä toteutat uutta tapaasi. Tänään kello x paikassa x saa asiat tapahtumaan aivan eri tehokkuudella kuin kohta, myöhemmin, maanantaina tai syksymmällä.
  • Muista! Monet tavat jäävät puolitiehen yksinkertaisesti siksi, että emme muista toistaa niitä – tavathan ovat vasta rakenteilla. Tee itsellesi tehokas muistuttamisen tapa: kännykkähälytys, keltainen lappu, kalenterimerkintä… Hyödynnä mitä tahansa, joka auttaa muistamaan.
  • Älä jaa itsellesi palkintoja! Palkitsemiseen liittyy useita riskejä, kuten se, että palkitsemme itsemme usein juuri päin vastaisella asialla kuin mistä olemme pyristelemässä eroon.

Tiedäthän: ”Nyt kun olen ollut päivän ajan syömättä mitään epäterveellistä, voinkin syödä tämän megavoileivän olutlasillisen kanssa.” Ja vips, tavoite siirtyi juuri vähän kauemmaksi. Palkitsemisessa on myös riski, joka kuuluu tapojen muokkauksen ydinajatuksiin:

Maaliviivaa ei ole.

Tällä tarkoitan sitä, että kun treenaamme uutta tapaa, se on tapa vasta kun meidän ei tarvitse enää ajatella koko asiaa. Jos näet uuden tavan opettelun jonkinlaisena kuurina, joka loppuu palkintojenjakoon päivänä x, olet vain kulkemassa kohti epäonnistunutta tavoitetta. Retkahdukset – palataan niihin myöhemmin tässä sarjassa – ovat luonnollisia, mutta tietoinen valinta olla toistamatta tapaharjoitustaan tänään on tavoitteen aktiivista murentamista.

Paradoksaalisesti tavat ovat siis elämässämme aina ja ikuisesti tai eivät ikinä, vaikka niiden treenaamisessa nämä määreet ovat vain haitaksi.

Lue lisää

Tarve, toiminta & palkinto = tapa

Kirjoittaja: ANNA PERHO

1900-luvun alkupuolella erään mainospäällikön luona vieraili eräs hänen vanha ystävänsä, joka kertoi keksineensä jotain sellaista, joka saisi amerikkalaiset innostumaan hampaiden hoidosta.

.........

Asia oli ajankohtainen, sillä ensimmäiseen maailmansotaan valmistuvassa maassa elettiin taloudellisesti tiukkoja aikoja, joka heijastui ruokatarjontaan: paljon sokeria sisältävät, edulliset, mutta energiapitoiset ruoka-aineet olivat yleistyneet ja tekivät nyt pahaa jälkeä kansalaisten hammaskalustoissa. Itse asiassa tilanne oli niin huono, että hampaiden huonoa kuntoa pidettiin kansallisena turvallisuusriskinä (!).

Mainospäällikkö, Claude Hopkins nimeltään, ei kuitenkaan uskonut tähän hammastahnaksi nimettyyn tuotteeseen. Hän oli nähnyt liian monien hampaiden hoitoon kaupattavien pulvereiden ja eliksiirien olleen kehnoa bisnestä.

Hän suostui kuitenkin, noh, pitkin hampain, ottamaan tuotteen mainostamisen kontolleen merkittävää osakepottia vastaan.

Seuraavien kuukausien kuluessa Hopkins luki kaiken tiedon mitä hän sai käsiinsä hammasterveydestä. Hän mietti miten hän saisi tehtyä hampaiden pesusta palkitsevan rutiinin, joka saisi hänet ostamaan tahnaa uudestaan ja uudestaan.

Kahlattuaan läpi tylsän, lääketieteellisen aineiston Hopkins sai oivalluksen, joka toi hammastahnan osaksi maailman asukkaiden arkea: ihmiset kaikkialla maailmassa toivoivat, että heidän hymynsä näyttää kauniilta. Ja jos tämän palkinnon, hyvältä näyttävän hammaskaluston, voisi saavuttaa helpolla, päivittäisellä tavalla, miksi tämän mahdollisuuden jättäisi käyttämättä?

Uusi, maailmanlaajuinen tapa oli syntynyt.

***

Hopkinsin oivallukseen kiteytyy täydellisesti se mihin tapojen muodostaminen perustuu. Kyseessä on suorastaan naurettavan yksinkertainen kaava, jos ympäriltä riisutaan kaikki ylimääräinen.

Alussa meillä on jokin tarve – vaikkapa nälkä, väsymys, jonkin tunteen tyynnyttäminen – jonka haluamme tyydyttää. Toisin sanoen haluamme jonkin palkinnon, jonka avulla tarve tulee hoidetuksi. Tarpeen hoitamiseen on useita keinoja, mutta tapoihin urautuminen laittaa meidät yleensä ratkaisemaan asian kerta toisensa jälkeen samanlaisella toiminnolla.

Kaava toimii niin hyvässä kuin pahassa. Yksi hakee energiajuoman ja munkin tuntiessaan väsymystä, toinen ottaa nokoset tai tekee ehkä 20 minuutin lenkin. Kummassakin tapauksessa lopputulos, hetkellinen virkistyminen, on sama, mutta keino saavuttaa palkinto on eri.

***

Kirjailija Gretchen Rubin on sanonut, että tavat ovat elämän piilotettu arkkitehtuuri. Neljäkymmentä prosenttia päivästämme koostuukin erilaisista automaattiohjauksella sujuvista toiminnoista. Lyön vetoa, että et istu lukemassa tätä tekstiä ja ajattelemassa, että onpa rasittavaa kun joudun vielä tänään pesemään hampaat tai laittamaan tiskikoneen päälle.

Onneksi näin on – elämästä tulisi vaikeaa, jos jokainen pienikin päätös pitäisi tehdä joka päivä uudestaan.

Tässä 40 prosentissa piilee myös riskinsä. Teemme päivän aikana paljon asioita, jotka eivät ole meille hyväksi, mutta emme tule edes ajatelleeksi sitä. Katsomme aina sähköpostit ensimmäiseksi aamulla, vaikka usein kannattaisi tehdä päivän tärkein soitto ennen sitä. Syömme joka aterialla leipää, vaikka ei tarvitsisi. Emme katso vasemmalle kotikadulta peruuttaessamme, koska ei sieltä ennenkään ole kukaan tullut.

Hyvän esimerkin tästä kertoo hittikirjan tavoista kirjoittanut Charles Duhigg, joka halusi laihtua. Hän alkoi kiinnittää huomiota omaan tapakierteeseensä (habit loop), jossa hän haki iltapäivisin työpaikkansa kahviosta jättiläiskokoisen cookien kahvin seuraksi, ja meni niiden kera juttelemaan työkavereidensa kanssa.

Tarkasteluaan toimintaansa Duhigg ymmärsi, että hänen todellinen tarpeensa oli saada katkaistua työpäivä sosiaalisilla kontakteilla. Keksi ja kahvi olivat vain veruke lähteä hengailemaan toisten luo.

Ymmärrettyään tämän Duhigg varasi kalenteriinsa tietoisen, päivittäisen tauon, jonka hän käytti jutteluun ja mielipiteiden vaihtamiseen työkavereidensa kanssa. Toiminto muuttui, palkkio säilyi – ja Duhigg laihtui.

***

Duhiggin kaavan voi monistaa minkä tahansa hyvän tavan opetteluun – esimerkiksi säännölliseen ksylitolipastillien käyttöön.

Tehokkaaksi havaittu keino vahvistaa hyvän tavan omaksumista on yhdistää se johonkin toiseen toimintoon. Ksylitolituotteiden kohdalla looginen tapa on nauttia pastilli aina ruokailun jälkeen. Tällöin pastillin nauttimista edeltänyt toiminto, ruokailu, toimii muistuttajana: ruokailun jälkeen minä aina…

Motivaatio syntyy hyödyistä. Tapojen syventämisessä toimivat myös yhdistelmät, joissa yhdestä uudesta tavasta hyötyy useammalla tavalla. D-vitamiinia sisältävä pastilli yhdistää ainakin kolme positiivista vaikutusta: raikkaan hengityksen, vitamiiniannoksen ja kariesta torjuvan vaikutuksen.

***

Kun haluat adaptoida arkeesi uuden tavan, mieti mitä hyvää siitä seuraa. Tarkastele tapaa, jolla saavutat tämän hyvän tällä hetkellä, ja mieti voitko muuttaa tätä toimintoa itsesi kannalta edullisempaan suuntaan. Jos taas haluat syöttää arkeesi jonkun aivan uuden tavan, laita itsellesi aluksi konkreettinen muistutus – kännykkähälytys, keltainen lappu, kalenterimerkintä – ajankohtiin joissa tavan toistaminen tuntuu luontevalta.

Tärkeintä: älä yritä muuttaa kaikkea kerralla, vaan lähde niin pienestä tavoitteesta, että sitä on lähes mahdoton alittaa. Vähän joka päivä on enemmän kuin ei mitään useimpina.

Useiden tutkimusten mukaan uuden tavan integroiminen arkeen kestää noin 65-250 päivää. Mikä tapa sinulla on hallussa kahden kuukauden päästä?

Lue lisää